lauantai 30. syyskuuta 2017

Värjäysvuorossa verihelttaseitikit


Löysin anoppilan metsistä elämäni ensimmäiset verihelttaseitikit! Tällaista väriä niistä tuli.  Väri on luonnossa hailakampi eli enemmän sitä kuuluisaa mummokalsaria... Lanka on kuitenkin mitä ihaninta, nimittäin Arwettaa, joka ainakin näin käsikopelolla tuntuu aivan ihanalta! En malta odottaa, että pääsen neulomaan näistä jollekin sukat. On siis merinopohjaista ohutta sukkalankaa. Täytynee vaan yhdistää tätä johonkin toiseen väriin, jos tuo hailakka persikka ei siinä niin haittaisi. Tai sitten täytyy keksiä joku, jolle tuo käy.  Vasemmalla on siis verihelttaseitikkien lakeilla ja oikealla sienten jaloilla värjätyt vyyhdit. Jaloilla värjäsin vain puolikkaan kerän baby merinoa, sillä aattelin etten tuota väriä niin tarvitse. Hauska oli silti kokeilla!


Tuossa  ylemmässä kuvassa sienet sen jälkeen, kun erotin lakit ja jalat toisistaan.  Ja alemmassa kuvassa jalat lilluvat värjäyskattilassa.  Niistä tuli kyllä hienoa, tummanpunaista lientä ihan niin kuin lakeistakin!


Tssä alla olevassa kuvassa ne Arwetat on juuri laitettu siihen lakkiveteen. On tämä vaan hauskaa puuhaa, kun tässäkin tapauksessa väriliemi on ihan eri sävyistä kuin minkälaisia langoista sitten tulee!  Keitin sieniä siis ensin reilu puoli tuntia ja sitten samanaikaispuretuksessa lankoja sen tunnin verran 80 asteessa. 


maanantai 25. syyskuuta 2017

Värjäykset jatkuvat...


Seuraavaksi tulikin sitten vähän täpäkämpiä sävyjä :-).   

Facebookin Värikästä värjäystä -ryhmässä joku oli saanut luomumustapavuilla tosi tummaa sinistä - ei kun kauppaan siis! Ostin Punnitse ja säästä -kaupasta puoli kiloa luomumustapapuja, liotin niitä seuraavaan päivään, poistin pavut ja laitoin esipuretetut langat liemeen ja jääkaapiin. Taisin laittaa värjäykseen ensin nuo oikeanpuoleiset Fabelit ja sitten kun otin ne vuorokauden liotuksen jälkeen pois, niin laitoin liemeen nuo vasemmalla olevat baby merinot, jotka olin myöskin ensin esipurettanut. Ei niistä niin tummia tullut kuin sillä, joka niitä kuvia Fb:iin laittoi, mutta hyvää sinistä kuitenkin!


Sitten värjäsin taas punajuurella ja nytkin Fb-ryhmän ohjeen mukaisesti. Keitin 500 g punajuuria kuorineen niin, että pilkoin vähän niitä suurimpia.  Lisäsin veteen 2 dl etikkaa. Kun liemi oli jäähtynyt, laitoin sinne esipuretetut langat ja nostin ämpärin ulos. En muista kauan langat siellä oli, ehkä seuraavaan päivään. Taisin taas laittaa ensin nuo oikealla olevat Fabelit. Sitten jälkiväriin pääsi vielä tuo baby merino. Niin ja annoin vyyhtien ensin kuivua ja huuhtelin ne vasta sitten.  Aikalailla niistä lähti väriä, mutta toivottavasti sain kaiken irtovärin pois. Lopuksi lisään huuhteluveteen aina lorauksen etikkaa, niin nytkin. Aika hienoa pinkkiä tuli!


Tämän jälkeen yhdistin papu- ja punajuuriliemet ja laitoin sinne ensin tuon vasemmanpuoleisen baby  merinon ja sen perään äkkiä paikallisesta marketista hakemani Nallen kahdelle vyyhdille jaettuna.  En siihen hätään päässyt minnekään lankakauppaan. Niistäkin tuli vielä ihan hienot!


No sitten ekat sienivärjäykseni! Löysin lähimetsästä veriseitikkejä ja keitin niitä puolisen tuntia. Liemestä tuli hienon punaista, langoista tällaisia oransseja. Tykkään!


Aika erilaisia värejä tuli tällä kertaa, mutta ovat hyvänä lisänä tuomassa lisäväriä kirjoneuletöihin. 



tiistai 12. syyskuuta 2017

Kainuun lapaset ystävälle


No nyt alkaa olla noita kasvivärjättyjä lankoja sen verran, 
että voi alkaa tekemään niistä kirjoneulejuttuja.  

Lapsuudenaikainen ystäväni täytti pyöreitä ja tein hänelle nämä synttärilahjaksi. 
Ensin otin pohjaväriksi tummanharmaan ja tein sen ohjeessa olevan kierrereunan, mutta huonolta näytti. Halusin, että ranneosuus on tiukempi ja toisekseen tuo vihreä väri ei erottunut tummanharmaasta taustasta tarpeeksi. Ei kun purkamaan. 
Kävin hakemassa pari kerää tuota mustaa baby merinoa ja tein suosiolla ihan perus resorin tuohon varteen. Ja jo alkoi näyttää hyvältä. 


Sen verran haastavaa tuo kirjoneule minulle on, että näitä tehdessä mies sai valita, 
mitä katsotaan telkkarista, kun en pystynyt yhtään seuraamaan tekstitettäviä ohjelmia samalla kun neuloin näitä. 


Reilu kymmenen tuntia näitä väkersin, mutta lopputulos on kyllä minusta kiva.  Hyvin sopivat värit toisiinsa. Muokkasin ohjetta sen verran, että tein nuo ylimmät kukat ihan kokonaan ja aloin kaventamaan vasta niiden jälkeen. Lisäksi lisäsin yhden mustan rivin noiden kukkien jälkeen ennen kun seuraavat lehdet alkavat. Ja peukut tein ihan vain mustalla. Omaan käteen nämä ovat vähän liian pitkät, mutta ystävälläni onkin pitkät sormet eli toivon näiden olevan hänelle sopivat. Aikaa näihin meni noin 12 tuntia. 

Tässä vielä värien lähteet, niin kuin ne korttiin laitoin:



Onnea vielä! Toivottavasti ovat sopivat!


Malli: Kainuun lapaset muokattuna
Lanka: Dropsin baby merinoa (musta kaupasta ja loput itse värjättyjä)
Puikot: 2,5 mm Cubiksit

perjantai 8. syyskuuta 2017

Suomi 100 -lankkusukat


Ostin Jyväskylän Neulefestareilta Handun sukkalankun. Olin nähnyt näitä aiemmin vain netissä, en vielä koskaan missään livenä. Mutta siellähän niitä oli, Toivolan vanhan pihan puussa roikkumassa ja puun alla korissa vaikka minkä värisiä! Niistä kaikista ihanista Ilun värjäämistä lankuista valitsin tällaisen sinivihreän, josta tiesin tulevan valkoraidallinen reunassa olevien vaaleiden alueiden johdosta.


Lankku (sock blank) on siis tuollainen neulottu, suorakaiteen muotoinen kangas, joka on värjätty käsin. Sitten sitä aletaan purkamaan ja neulomaan. Koko lankun voi niin halutessaan purkaa kokonaan ja keriä ennen neulomista, mutta toisaalta on hauska purkaa lankkua sitä mukaa kun sitä neuloo, niin näkee koko ajan, että miten erilaiset kuviot muuttuvat matkalla lankusta sukkaan. Tämä oli siis sukkalankku eli suurin osa merinoa ja loput tekokuitua, paksuudeltaan fingering-luokkaa ja sukiksi sopivaa.  


Koska halusin tehdä lankusta perussukat (mitkään kuviot eivät kuitenkaan näkyisi tuossa kirjavassa langassa), niin työ pääsi mukaan myös Köpiksen-reissulle, jossa neuloin sitä mm. junassa.

Näistä tuli kyllä minusta kivat. Tuollaiset vähän sinivalkoiset, joissa on ripaus metsänvihreää, nämä voisivat siis olla mun Suomi 100 -sukat!


Merkkasin lankkuun puolivälin, että tietäisin milloin siitä on puolet käytetty.  Näin paljon siitä kuitenkin jäi. Niin ja en tiedä, onko jotenkin ohuempaa kuin muut fingering-paksuiset, kun sain tehdä jalkaterään 5 kierrosta enemmän kuin mitä yleensä teen? 


Tein nämä siis itselleni ja olen ottanut ne yösukiksi. Ovat nimittäin pehmeimmät sukat, joita olen ikuna käyttänyt! Olihan se pehmeys havaittavissa jo neuloessa, mutta varsinkin jaloissa tuntuvat kyllä aivan ihanan pehmeiltä! Näitä olisi ihana neuloa lahjaksi!


Malli: Oma perussukka
Lanka: Handun sukkalankku (75 % merinoa, 25 & polyamidia. 100 g / 420 m)
Puikot: Resorissa 2,25 mm, muualla 2,5 mm.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Kanervan ystävälle


Hyvä ystäväni täytti vuosia ja halusin tehdä hänelle itse värjäämistä langoista huivin. Mitkään itse värjätyt langat eivät vain olleet hänen värisiään, joten päädyin tekemään harmaan huivin, jossa on vain reuna itse värjättyä lankaa. Huivin runko on yhdestä ohjeesta ja reunapitsi toisesta.

Koska yksi ystäväni lempikukista on kuulemma kanerva, niin valitsin reunapitsiin kanervalla värjätyt langat. Harvoin ovat itse värjätyt langat saman sävyisiä (elleivät ole samassa padassa lilluneet), joten tässäkin on kahta eri sävyä. Pitsin A-kaavion tein kirkkaammalla keltaisella ja B-kaavion tummemmalla keltaisella.


Koko ajan oli epäilys, että tuleeko tästä hyvä ja onko väri sitten kuitenkin ihan väärä. Keltaista tämä ystävä ei käytä ollenkaan, mutta ajattelin tämän ehkä sopivan muiden hänen käyttämiensä värien kanssa. Ja jos ei muuten, niin töissä tuuletuksen aikana tai kotisohvalla, jos viluttaa... Olen tehnyt tämän reunapitsin aiemminkin ja se on kyllä helppo.


Tässä vielä pari kuvaa, jossa näkyy tuo huivin muoto:



Pakettiin laitoin vielä kanervalla värjättyä sukkalankaa!  Tämä ystäväni tykkää neuloa paksusta langasta, joten tämä ainakin on paksua. Harmi vain, etten ole ehtinyt kokeilla tuota lankaa vielä itse. Tilasin sitä joskus Adlibriksestä ja kiva olisi päästä itsekin kokeilemaan, että millaista se on neuloa ja pysyvätkö valmiit sukat hyvinä. No, joskus sitten... :-)


Ja pakettiin vielä pieni, kuivattu kimppu kanervaa!
(Pahoittelut, jos sotki ja varisi kovasti pakettia avatessa :-) )


Itse asiassa tein reunan ensin punajuurella värjätystä langasta ja tein siihen erivärisiä tupsuja.  Alkuperäinen ajatus kun oli tehdä pääosin harmaa, mutta reunaltaan hupsutteleva huivi. Mutta joku siinä sitten tökki, joten purin reunan pois ja tein siihen perus pitsireunan.


Onnea vielä, ystäväiseni!

 

Malli: Alku huivista Kindness Shawl
Reuna huivista Eyeblink
Lanka: Dropsin Baby Merino: harmaa ja itse kanervalla värjätty
(100 % merino, 50 g / 175 m)
Puikot: 4 mm pyöröt

lauantai 2. syyskuuta 2017

Lisää kasvivärjäystä


Ihanaa, kun kesällä on ollut aikaa värjätä!  Eihän siihen niin paljoa loppupelissä mene aikaa, kun samalla voi puuhastella kaikkea muuta (tiskata, tehdä ruokaa, siivota...), kun kasvit tai langat porisevat kattilassa. 

Ensin kokeilin kieloilla värjäämistä.  Alkukesän lehdistä piti tulla vihreää. En raaskinut kerätä niitä ennen kukintaa, mutta ennen juhannusta kuitenkin. No, ei tullut vihreää, vaan keltaista (oikeasti värit ovat sentään vähän kirkkaammat kuin kuvassa, jossa väriä ei juurikaan erota...). Tuon isomman vyyhdin värjäsin itse asiassa myöhemmin uudelleen koivun lehdillä. 


Sitten kokeilin lupiinin lehtiä. Keltaista tuli taas (ja luonnossa väriä on taas enemmän kuin kuvassa): 


Koska halusin vihreää, kokeilin seuraavaksi lupiinin lehtiä, joita keitin ruosteisessa kattilassa (Raudan kun pitäisi taittaa väri vihreään).


 Eipä kauheasti auttanut.(Voi että on hankala kuvata näitä värejä! Kaikki  näyttää kuvissa niin haaleilta!) Tämä lanka oli jotain ohutta suomenlampaanvillaa, jonka ostin pilkkahintaan jostain messuilta.  Ja oikeasti väri on siis sellainen keltavihreä. 


No sitten vihdoin lupiinit alkoivat kukkia ja kokeilin niitä. Lupiineja ei tarvitse kyllä paljoa etsiskellä ja niiden kukkia on nopea kerätä, kun lähtevät helposti riipimällä (samoin kuin muutama hämähäkki ja muu pikku örkki...). 


Kukilla tulikin kauniin turkoosia! Kunhan muisti ettei lämpötila nouse yli 60, vaikka  yleensä värjätään 80 asteessa.   



Laitoin yhden vyyhdin yöksi jälkiväriin. Tuloksena oli haalea mintunvihreä. Taidan laittaa sen joskus uudestaan pataan. 


Kun en millään meinannut saada kunnon vihreää, niin päätin että sekoitan sitä sitten keltaisesta ja sinisestä! Keitin ensin reilun tunnin verran koivun lehtiä, joita oli kattilallinen. Näin sain keltaista lientä. 


Sitten otin sihdillä lehdet pois ja täytin kattilan lupiinin lehdillä ja lisäsin alunan sekä kaksi vyyhtiä baby merinoa: yhden valkoisen ja yhden vaaleanharmaan. 


Pidin liemen lämmön 60-70 asteessa tunnin verran, minkä jälkeen otin vihreäksi muuttuneet vyyhdit pois ja lisäsin jälkiväriin vielä yhden valkoisen baby merinon, josta tuli myöskin hienon vihreää! Tässä ne kaikki ovat: alhaalla valkoinen ja keskellä harmaa ja ylimpänä jälkivärissä ollut. 


Halusin myös vihreää sukkalankaa, joten tein uudestaan koivu-lupiiniliemen.  Keitin siis samaan tapaan kuin aiemmin ensin tunnin verran koivun lehtiä, joita oli kattilallinen. Sitten annoin liemen jäähtyä ja lisäsin siihen lupiinin siniset ja violetit kukat ja tällä kertaa esipuretetut langat: yhden 100 g vyyhdin sukkalankaa ja 50 g harmaata baby merinoa. (Kaksi ylintä vyyhtiä.) Pidin liemen tunnin ajan 60 asteisena ja annoin lankojen olla sen jälkeen liemessä vielä tunnin. Sitten otin ne pois. 


Liemi näytti olevan vielä täynnä väriä, joten laitoin jälkiväriin vielä tuon toiseksi alimman vyyhdin, joka oli valkoista baby merinoa. Annoin sen olla haaleassa jälkiliemessä ehkä 4-5 tuntia ja sekin sai vielä vahvan vihreän värin! Koska väriä tuntui riittävän ja minulla oli vielä yksi valmiiksi puretettu harmaa bay merino, iskin sen sinne.  Se oli haaleassa/viileässä liemessä vain pari tuntia ja sai sekin hienon haalean vihreän värin. Värit eivät taaskaan toistu tuossa kuvassa oikein, mutta ovat kaikki hienoja vihreitä! Jännästi tuosta sukkalangasta tulee aina kellertävämpi kuin noista merinoista. 



Välillä värjäsin pelkillä lupiinin kukilla, kun halusin myös turkoosia sukkalankaa.  Hankala kuvata nätä värejä, mutta tässä nyt pari kuvaa valmiista vyyhdistä:



Sitten ajattelin värjätä myös koivun lehdillä, kun koivuja nyt tuossa takapihalla on. Lehtiä oli kattilallinen ja keitin niitä reilun tunnin 80-90 asteessa.  Sitten kahoin lehdet siivilällä pois ja kun liemi oli vähän jäähtynyt, lisäsin siihen sen kielon lehdillä värjätyn sukkalnkavyyhdin, josta tuli vaaleankeltaista ja yhden vyyhdin esipuretettua vaaleanharmaata baby merinoa. Tällaisia tuli:


Sitten värjäsin suopursulla. Oksia oli kattilallinen ja niitä keittäessä tuoksu oli aikamoinen...


Langoista tuli tällaisia. Ekassa satsisa oli tuo sukkalanka, josta tuli hienoa oranssia. Seuraavassa liemessä merinoista tuli keltaisia.


Sitten oli punasipulin kuorien vuoro, kun sain kerättyä niitä vihdoin tarpeeksi käytyäni hakemassa niitä vielä ison marketin laarin pohjalta. 


Ihmiset ovat kuulemma saaneet niistä vihreää, mutta minulla tuli tuollaista keltaisen vihreää ja jälkiväristä aika kirkkaan keltaista! 


Ja seuraavaksi uusi värjäys keltasipulin kuorilla.  Niillä tuli ekassa liemessä baby merinoon tosi vahvaa oranssia, ekassa jälkivärissä Regian sukkalankaan sitruunan keltaista ja toisessa jälkivärissä taas sitruunan keltaista.  En tiedä, olisiko liemestä tullut vielä lisää, mutta sitten ajattelin, että tuota keltaista on jo riittävästi, joten heitin liemen pois. 


Seuraavaksi oli tummapaahtoisen kahvin vuoro. Joskus aikapäivää sitten ystäväni värjäsi normikahvilla ja siitä tuli tummankeltaista. Mutta sitten joku Fb:n värjäysryhmäläinen värjäsi tummapaahtoisella kahvilla ja sai hienoa tummanruskeaa, joten pakkohan sitä oli kokeilla! Ostin halvinta tummapaahtoista ja tällaiset siitä tuli. Tummemmat ekasta liemestä ja vaaleammat jälkiväristä. Tummat oli vaaleanharmaata ja vaaleammat valkoista baby merinoa. 


Tässä ovat nyt kaikki tänä kesänä värjäämäni sukkalangat:


(Jännä muuten nähdä, millaista tuo Adlibrisen Socki-lanka on neulottaessa ja käytössä, siitä ei ole vielä ollenkaan omakohtaista kokemusta.) Ja tässä kaikki baby  merinot:


Nämä värjäsin jo viime syksynä/talvena:


Kyllä noista nyt jo jonkinlaisia joululahjoja väsää. Vaikka ei se värjääminen tuohon jäänyt, nyt on luomumustapavuilla värjätyt langat kuivumassa, punajuuriliemi jäähtymässä ja veriseitikit pakkasessa.  Mutta niistä kerron sitten erikseen! Vaan on tämä kyllä hauskaa ja koukuttavaa puuhaa!