Huurukissoja joulupaketteihin

Olin kuullut, että kun Silica-laatuista kissanhiekkaa laittaa kangaspussiin (tai vaikka parittomaan sukkaan) ja pussin sitten auton etuikkunalle, niin se imee autosta itseensä kaiken kosteuden ja ehkäisee näin huurun syntymistä auton ikkunoihin. Esimerkiksi Eilen tein -blogissa oli näistä taannoin (öh, vuonna 2009...) ja ompeleva ystäväni kehui, että tämä oikeasti toimii!

Juuri ennen joulua kävin sitten ostamassa pussin tällaista valkoista silica-kissanhiekkaa ja ompelin tuttaville ja sukulaisille kissan mallisia huurusyöppöjä. 

Ensin tein kissoja kirjavista kankaista ja ompelin välitikkauksia kaulan kohdalle, mutta ajattelin niiden olevan parempia ilman niitä. Tein sitten vielä kasan harmaita kissoja, joihin lisäsin hännät siinä vaiheessa, kun ompelin kääntöaukon kiinni.

Nuo harmaasta kankaasta ommellut ovat omia suosikkejani.  Ja käyvät ihmisille, jotka eivät halua kirjavia kissoja autoonsa.  Nopsia olivat tehdä, kun en alkanut väkertämään niille sen enempää naamoja tai viiksiä. 

Pakettiin laittaessani sidoin niiden kaulaan vielä lapun, jossa kerrottiin mikä tämä kissa on miehiään ja mitä sillä tehdään. Ja ohjeen, että jos kosteudenimukyky lakkaa, niin kissan voi laittaa uuniin tai saunaan kuivumaan ja sen jälkeen tehon pitäisi palautua. Saapi nähdä, toimivatko!

Uimareille

Ompelin vanhemmilleni tällaiset uikkaripussit joululahjoiksi kerniliinasta, joka on jäänyt vähälle käytölle, siitä kun pitää aina ihan hinkkaamalla hinkata kaikki lika pois.  Äitini käytti sitä juuri tyttöjen kanssa leivonta-alustana ja olin juuri sopivasti pessyt sen. 

Näihin voivat pakata märät uikkarit uimisen päätteeksi. Pusseihin ostin vielä Ruohonjuuresta alumiinittomat deodorantit ja gluteenittomat välipalapatukat :-). Terveyttä tulevaan vuoteen!

Ystävän äidin muistoksi

Hyvän ystäväni äiti menehtyi tänä syksynä. Muistan ystäväni joskus kertoneen, että äitinsä oli neulonut hänelle perhoslapaset hänen ollessaan nuori.  Niinpä ajattelin, että neulon ystävälleni perhoslapaset joululahjaksi äitinsä muistoa kunnioittaen. Taustavärin lanka on kesän alussa raparperin lehdillä värjätty.

Näiden kanssa oli vähän huonoa onnea matkassa: vasta kolmas malli oli sellainen, josta pidin.  Mitkään nopeat neulottavat nämä eivät olleet, sillä näissä oli aika paljon pitkiä langanjuoksuja, jotka piti sitoa.  Tein niin, että merkkasin kaavioon sitomispaikat ja sidoin langanjuoksut aina vasta seuraavalla kierroksella merkin mukaisella paikalla. 

Kämmenpuolelle tein ruutukuviota:

Pakkasin lapaset kauniisti ja toivon niiden tuovan saajalleen lämmintä mieltä.

Malli: Pinterestistä löytynyt

Lanka: Dropsin baby merinoa (100 % merino, 50 g / 175 m.)

Keltainen on raparperin lehdillä värjättyä.

Puikot: 2,5 mm 

Punajuurikukkia

Nämäkin valmistuivat jokin aika sitten. Suunnittelin näitä vasta tehdessä ja nyt kun katsoo valmiita sukkia, niin vähän olisi voinut olla väliä resorin ja ylimpien köynnösten välillä. Ja vieläkin oon vähän epävarma, että mitä teen tuon silmukkamäärän kanssa. Nyt päätin kaventaa ylimääräisiä silmukoita pois ennen kantapäätä ja sitten vielä ennen jalkapöydän suoraa osuutta.

Jalkoihin istuvat minusta hyvin, vaikka pöydällä ollessaan näyttävät vähän hassuilta. Ja noita sinisiä kukkia mietin myös, että laitanko vaiko enkö... No, siinä ne nyt on. 

Kaikki värikkäät langat on itse kasvivärjättyjä, hauskaa nyt käyttää niitä joululahjoissa!

Malli: Oma perussukka

Lanka: Musta: 4-säikeinen Opal (75 % villa + 25 % polyamidi. 100 g / 420 m, menekki 65 g)

Vihreä: koivun lehdillä ja lupiinin kukilla värjätty Dropsin Baby Merino
Pinkki: Punajuurilla värjätty Dropsin Baby Merino

Sininen: Luomumustapavuilla värjätty Dropsin Fabel

Puikot: 2,5 mm

Läppälapasia lapsille

Minulla on itselläni ihanat kynsikkäät, joissa sormet saa läpän alle lämpimään. Neitoset ovat himoinneet iselleen sellaisia jo pitkään ja nyt oli sopiva rako tehdä sellaiset molemmille. 

Nämä isomman neitokaisen läppälapaset ovat paksumpaa lankaa. Ylemmässä kuvassa läpät on kiinni ja alemmassa auki. 

Ja tässä vielä kuva takaa.  Näissä isommissa aloitin tuon läpän ehkä liian korkealta. Se voisi alkaa ihan peukun yläpuolelta. Tein siis ensin peruskämmekkäät ja sitten noukin kämmenselän puolelta silmukat ja loin kämmenpuolelle uudet silmukat. Näillä neuloin sitten tuon hupun. 

Malli: Oma sovellus
Puikot: 3 mm

Lanka: Austerman Step 6 Irish Rainbow colours.
(75 % villaa + 25 % polyamidia. 150 g / 375 m)

Alemmassa kuvassa pienemmän neidon läppälapaset, jotka tein ensin ja jotka ovat tässä olleet jo käytössäkin. Tyttö olisi halunnut ensimmäisen lapasen kouluun jo ennen kun toinen valmistuikaan :-)

Alla kuva edestä päin läppä auki.

Ja vielä kuva takaa. 

Malli: Oma sovellus.

Puikot: 2,5 mm

Lanka: Austermann Step aloe veralla ja jojobaöljyllä 

(75 % villaa + 25 % polyamidia. 100 g / 420 m)

Pyryt juhlakalulle

Kaverini täyttää loppuvuonna vuosia ja on ainakin joskus ollut innokas lintuharrastaja. Niinpä tein hänelle lahjaksi nämä Niina Laitisen Pyryt. Käytin näihin lupiinilla väärjäämääni Socki-lankaa, joka oli muuttunut turkoosista vihreäksi!  Perin outoa, mutta Facebookin väräysryhmässä kun tätä ihmettelin, niin samoin oli käynyt muillekin. Mutta eipä se minua haittaa, hyvä on tuo vihreäkin väri.  

Ensin luulin langan olevan yhtä ohuempaa, mutta ei ollutkaan (olin sotkenut vyötteet), mutta sen vuoksi tein nämä isommilla silmukkaluvuilla. Ihan ok kokoiset ovat, mutta seuraavan kerran voisin tehdä nämä pienemmillä silmukkamäärillä, jos teen nämä vielä näin paksusta langasta. 

Nämä olivat kyllä super nopeat neuloa, en kyllä muista milloin olisin viimeksi neulonut sukkia paksusta langasta. Yhden sukan neuloi helposti parissa päivässä. Ja aika tarkkaan meni tuo vihreä lanka, vain nuo lyhyet pätkät jäi jäljelle! Ja ensi kerran voisin vähän muokata tuota kuviota, ottaa tuosta linnun jalkojen juuresta noita joitain vihreitä täpliä pois, se voisi väähän selventää tuota alareunaa. 

Malli: Pyryt (Niina Laitinen)

Lanka: Vihreä: Lupiinilla itse värjätty Adlibriksen Socki

Valkoinen: Dropsin Merino Extra Fine

Puikot: 3,5 mm (muistaakseni)

Muutama trikoopipo

Tein tuosta Iloisen Kettuliinin Kotimetsä-joustocollegesta itselleni mekon (siitä tuonnempana) ja kangasta jäi tietty vähän yli. Muistelin, että otin jostain talteen trikoopipon kaavan ja kokeilin tehdä jämäkankaasta pipon. Ja hyvhän siitä tuli!  Kaivoin kaapista myös paria muuta ylijäämätrikoota ja tein yhteensä kuusi pipoa. Kovassa käytössä ovat jo olleet. Osa jäi oman perheen käyttöön, osa laitettiin lahjalaatikkoon. 

Kotimetsäkankaasta tuli minusta tosi kivoja pipoja! Tyttö otti itselleen tuon, johon halusi eteen karhun. 

Pipo istuu minusta hyvin päähän. Yhden Kotimetsäpipon jätin itselleni ja kolmas on lahjajemmassa. 

Tuosta peurakankaasta tein joskus tytölle leggarit (en ole tainnut koskaan laittaa niitä tänne blogiin) ja sitäkin kangasta oli jäänyt. Nyt tyttö sai siitä pipon ja toinen annetaan pienemmän tytön kaverille lahjaksi.  Samoin tuota Paapiin neulova Siiri -kangasta oli jäänyt, kun tein siit itselleni leggarit. Sen pipon jätin itselleni. 

Kivaa on peurakangas myös pipona!

Sen verran kivaa ja helppoa oli näiden ompelu, että tuskin jäivät viimeisiksi :-)