Heppatytölle heppapussi

Isommalla neidolla ei ollut ollenkaan kännykkäpussia, joten tein sellaisen hänelle synttärilahjaksi. Varsinkin kesällä se on tarpeen, kun ei välttämättä ole takkia tms, jossa olisi taskua. 

Etupuolen päällikankaana käytin tyttösten vanhaa t-paitaa, jota en ollut hennonnut vuosia sitten heittää pois sen kivan heppakuvan vuoksi. Nyt sille oli käyttöä. Aiemmasta oppineena silitin sen takapuolelle ensin kovikekangasta, jonka jälkeen sitä oli huomattavasti paljon mukavampi ommella. 

Vuorena on samaista pinkkiä kuviokangasta, josta tein tuon olkanauhan ja vetoketjun vetimeen tein taas puuhelmistä koristeen, josta on hyvä avata ja sulkea vetskari. 

"Kultsi"

Jälkikasvu on kepparikansaa ja parin villasukkakepparin jälkeen oli kuulemma aika ommella suullinen keppari. Silloin voi nääs käyttää kuolaimellisia suitsia. Isompi neito valitsi Eurokankaasta mukavan karvaista kangasta (en ompele moisesta enää ikinä kepparia enkä mitään muutakaan...) ja suuhun vaaleanpunaista fleeceä. Ohjeen olin ottanut muutaman vuoden vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä.

Työ eteni verkkaisesti, työvaihe kerrallaan, mutta vihdoin se tuli valmiiksi. (Siis jo joskus kesällä, kuvaaminen vain on vähän kestänyt...) Nimeksi Onnikka-tallin uusi asukas sai Cool Dragon, neitokainen kun nimeää kaikki tallinsa kasvatit allekirjoittaneen kaapista löytyvien teelaatujen mukaan ja tämä Cool Dragon on Pärnusta ostettua maustettua valkoista teetä. Hepoa kutsutaan lempinimellä Kultsi.

Sinttu

Pienempi neito toivoi synttärilahjaksi uutta kepparia. Päätin tehdä sellaisen hänellekin itse. Tällä kertaa neuloin Dropsin Eskimosta itse ison sukan ja sille suun ja korvat. Reunuksen, joka myöhemmin tultaisiin liimaamaan keppiin, tein Dropsin vaaleanruskeasta Fabelista.

Lanka loppui kaksi kertaa kesken, sillä yhteensä tähän meni viisi (!) kerää Eskimoa eikä sekään riittänyt, vaan korvat tein lankakätköistä löytyneestä valkoisesta hahtuvasta. Myöhemmin huomasin, että langat olisi pitänyt päätellä aina sitä mukaa kun kerä vaihtui, koska keposen valmistuttua niihin ei enää päässyt käsiksi... No, täytyi vain toivoa, että ne huopuvat kiinni.

Sitten vain heponen pesukoneeseen ja peukut pystyyn, että lopputulos on hyvä! Ja ihan hyvähän siitä tuli, ainoastaan tuosta kantapäästä tuli tosi terävä... Seuraavan kerran voisin kokeilla, millainen tulisi jälkikäteen neulotusta kantapäästä.  Se voisi olla muodoltaan pyöreämpi. Ja jotenkin on aika massiivinen tuo alaleuka... Liekö sitten ruotsalaista syntyperää.  Silmät ja sieraimet ompelin huovasta.

Pään kuhmu oli sen verran häiritsevä, että saksin sen auki ja ompelin uudestaan kiinni.  Tässä vaiheessa täytin päätäkin vähän lisää, vanun työntäminen heppaan oli nimittäin vähän vaikeaa tuon pienen aukon kautta...

Tuo kalloleikkaus olisi ollut parempi tehdä pystysuuntaan, niin leikkaushaava olisi jäänyt paremmin harjan piiloon (harjan teki isosisko).  Mutta hyvin tuntuu heppa kulkevan pääleikkauksesta huolimatta. 

Isosisko lupasi tehdä uudelle heposelle myös suitset, mutta liimapistooli meni rikki ja vasta eilen saimme uuden tilalle.

Sinttu ja onnellinen omistaja :-)
(Kuva julkistettu asianomaisen luvalla.)

Ja vielä vähän silmukkamääriä:
Ruskeassa varressa 24 s ja 20 krs.
Kaulassa 56 s (lisätty silmukoita kahdella ensimmäisellä kierroksela) ja 50 krs
Kantapään jälkeen 35 kr ennen kavennuksia. Alapuikoille jätetty 10 s ja luotu saman verran sisäpuolelle lisää.  Yläpuolelle jäi 36 s ja niille luotu saman verran alapuolelle lisää. Alaleuassa nauhakavennukset, yläleuassa sädekvennukset. 

Lanka: Drops Eskimo (100 % villa, 50 g / 50 m) viisi kerää
+ lisäksi vähään valkoista hahtuvaa
Sisällä irtovanua
Puikot: 7 mm
Keppi: sahalla lyhennetty harjanvarsi

Guggeren hat

Lisää pipoja :-).  Tämä oli minusta kivan näköinen malli ja oli vieläpä ilmainen. Olin hamstrannut Dropsin Baby merinoa Adlibriksestä, joten lankakin löytyi nyt omasta takaa. 

Malli oli tosi helppo. Ensin tehdään tuo kaksinkertainen reunus ja sitten tuo palmikko-osuus, jossa joka 10. kierroksella tehdään 8 silmukan palmikonkierrot. Helppoa kuin mikä. Ainoa ikävä osuus oli tuo reunus, jonka tein 2,0 mm puikoilla. Tuntui kyllä tosi tikuttamiselta. (Sen jälkeen sai vaihtaa onneksi vähän isompiin puikkoihin.) Mutta oli se sen väärti. Pipo on päässä tosi napakka ja ihanan lämmin korvien kohdalta!

Voi olla, että aloitin kavennukset vähän ohjetta aiemmin, mutta en löytänyt tästä muistiinpanoja, joten nyt en kyllä mene vannomaan...

Kooltaan tästä tuli justiinsa passeli, pipon alle mahtuu tarvittaessa myös isompi hiusnipsu.

Malli: Guggeren Hat

Lanka: Drops baby merino

Puikot: 2,00 mm ja 2,50 mm

Palmikkorannekkeet

Kuten olen ehkä aiemminkin maininnut, niin meillä on töissä vähän kylmä... Jos hihat ovat 3/4-pituiset, niin näille rannekkeille on käyttöä.  Ja käytän näitä myös ihan takin alla näiden vajaamittaisten hihojen kanssa.  

Tein tällaiset samanlaiset rannekkeet aiemmin ystävälle lahjaksi, mutta nyt muokkasin ohjetta niin etten tehnyt sitä pykäreunaa, vaan ihan vain resorit molempiin päihin. Minusta tämä on tosi nätti malli! Ja mikä parasta, tosi helppo. Palmikonkiertoja on vain yhdenlaisia ja niitä tulee vuoroin yksi, vuoroin kaksi per kierros. Junamatkalla välillä Jkl-Hki teki helposti yhden valmiiksi. 

Ohje: Anu Harkin ohje Kotoliving-lehdestä

Lanka: Drops Big Merino (100 % merinovilla, 50 g / 75 m. Menekki vajaa kerä / ranneke)

Puikot: 4 mm

Pompulapipa!

Jotenkin tuntui siltä, että se vanha roosa ei oikein soinnu mun kasvoihini. Piti siis saada uusi alkutalven pipo uuden harmaan villakangastakin kanssa.  Olin jostain napannut tämän nätin ohjeen ja pistin sen siis puikoille.   Jännä vain, että kun etsin tähän sopivaa lankaa, niin ohjeessa käsketään käyttämään DK-weight-paksuista eli 50 / 191 yard, mutta eihän nuo ole keskenään saman paksuisia? Tottelin ennemmin tuota juoksevuutta, joten valitsin tähän tutun ja turvallisen Drops Babymerinon, jota olin nyt syksyllä ostanut näitä uusia pipoja varten enemmänkin. 

Aloitin neulomisen yhdessä koulutuksessa siitä huolimatta, että aloitusvaiheessa ohjetta täytyi aina välillä vähän tavata.  Jatkoin sitä sitten kotisohvalla.  Vähän ihmettelin alussa, että onpas outo resori... Mutta sitten hoksasin, että tämähän kuuluisi tehdä tasona! Täh! Kuka nyt pipon tasona tekisi? Aivan outoa.  Mutta kun luin ohjeet loppuun (ehkä se olisi järkevä tehdä aina ennen kun alkaa ylipäätään neuloa jotain uutta ohjetta...), niin niinhän siellä sanottiin, että lopuksi sauma ommellaan kiinni.  Se tuntui kuitenkin ihan järjettömältä, joten tein tämän tuttuun tapaan pyörönä.  

Loppujen lopuksi pipo oli tosi simppeli, vaikka ohje oli minusta tosi oudosti kirjoitettu. Itse kirjoittaisin sen ihan toisin.  Niin ja päälakikavennukset tein taas omalla tavallani, mutta noudatin ohjeen laatijan tapaa kiristää lopuksi aika iso joukko silmukoita langalla vain yhteen.  Ensin meinasin päätellä pipon jo aiemmin, mutta sitten purin ja tein vielä yhden tuollaisen nystyrän ja niin piposta tuli vähän tuollainen myssymäinen. 

En ollut ennen tehnytkään noita pompuloita. Ihan helppojahan ne olivat ja ehkä niiden vuoksi pipo oli ajateltu tehtävän tasoina - niissä kun neulotaan tuota nyppyä edes takaisin. Mutta ihan hyvinhän se onnistuu myös pyöröpuikoilla! Näitä saatan tehdä joskus vielä lisää.

  

Kuvaaminen oli taas hankalaa... Isompi neitokainen oli kuvaajana, mutta ne kaikki olivat tärähtäneitä (paitsi tuo takaa päin otettu), joten ei kun käsivarren mitalla vain selfieitä ottamaan.  Mutta siis kiva ja helppo pipo neuloa ja hyvän tuntuinen päässä. Tykkään!

Malli: Tears of Bronze

Lanka: Dropsin baby merino (100 % babymerino, 50 g  / 175 m. Menekki vajaa kerä)

Puikot: Resorissa 2,5 mm ja muualla 3,0 mm

Tupsullinen Delilah

Kretliinin jäähyväishuivin seuraksi piti tietenkin saada joku päähine varsinkin, kun niitä lankoja jäi vielä kaikissa väreissä. Nopsan etsimisen jälkeen päädyin tähän Delilah-pipoon, jonka olen tehnyt aiemminkin harmaana ja turkoosina.  Väriksi valitsin tämän vanhan roosan, joka on minusta kaunis. 

Ohje on simppeli ja pitsineule helppo, joten nopsaan tämä valmistui. Lanka vain loppui tietenkin kesken ja jouduin odottelemaan ennen kun sain sitä lisää.  No, aika nopeasti se Alibriksestä onneksi tuli.  En halunnut sellaista pitkää lörppäpipoa, joten aloin tekemään kavennuksia jo aiemmin ja tein ne omalla tavallani.  

Valmiina pipo näytti kuitenkin siltä, kun siitä puuttuisi jotain (ehkä olisi sittenkin pitänyt tehdä tämä täyspitkänä?), joten tein siihen vielä tuon tupsun. Työpari tykkäsi tästä kovasti, on kuulemma ihan pikkutytön pipon näköinen :-).  

Malli: Delilah (Dropsi ilmaisohje) lyhyempänä ja tupsulla

Lanka: Drops Baby AlpacaSilk (70 % babyalpakka 30 % silkki, 50 g / 167 m. Menekki 42 g)

Puikot: Resorissa 2,5 mm, muualla 3,0 mm