Kukkasukat lahjaksi

Mä olen nyt näköjään kovin viehtynyt näihin kukkiin tummalla pohjalla. Eräällä ihmisellä on nyt kevään korvalla synttärit ja ajattelinpa ilahduttaa häntäkin sukilla, joissa on näitä itsevärjättyjä lankoja. Pohjalankana on Opal ja nuo värikkäät ovat kasvivärjättyä babymerinoa: vihreä on lupiininkukilla ja kielonlehdillä värjättyä ja sininen taasen on saanut värinsä mustapavuista. Ai niin, onhan tuolla kukkien keskustassa kokenillilla värjättyä liilaakin pikkuiset pilkut :-)

Tuo lehtikuvio on tosi helppo ja sen oppii nopsaan ulkoa. Värit vaihtuvat siinä joka kierroksella kolmen silmukan välein, alussa vain pitää katsoa miten rivi alkaa. Helppoa kirjoneuletta, kun ei tarvitse laskea ja muistella sen enempää, saati sitten tihrustaa koko ajan ruudukkoa.

Vähän nyt kutkuttaisi tehdä kirjoneulepolvareita, ehkä niiden aika vielä tulee tänä keväänä...

Malli: Oma sekoitus sieltä täältä otetuista kirjoneulekaavioista
Lanka: Opal ja kasvivärjätty baby merino

Puikot: 2,50 mm

Lyhyet Hovineidot

Listalla on jo pitkään ollut paksut sukat itselle, ihan vain kotikäyttöön tällä kertaa (toimistolla niitä on jo useammat). Ja samoin tämä Tiina Kuun Hovineito-malli on keikkunut to do -listalla jo vuosia.

Niinpä otin kasvivärjättyjen sukkalankojen korista vyyhdin violeteilla lupiininkukilla värjättyä Socki-kankaa ja aloin neuloa. Koska lankaa oli rajallinen määrä (yksi kerä/vyyhti), niin lyhensin mallia aikalailla. 

Kantapäätä aloin tekemään jo rivin 21 jälkeen ja jätin kokonaan neulomatta
rivit 52 - 63 ja 76 - 81. Niin ja taakse en tehnyt sitä kuviota ollenkaan, laiska kun olin ja ajattelin, ettei niitä kantapäitä kotona kukaan kattele... Hyvätpä näistä tuli minusta näinkin!

Taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun neulon sukat yksillä pyöröpuikoilla luuppaamalla. Ihan kätsyähän se oli!  Varsinkin bussissa ja autossa olisi järkevää neuloa pyöröillä, niin ei tarvitsisi koko ajan pelätä, että milloin puikko tippuu lattialle tai jonnekin penkkien väliin. Saatanpa neuloa sukat joskus toistekin näin!

Muutenkin tykkäsin kovasti mallista.  Jotenkin diggaan noita kierrettyjä oikeita silmukoita. 

Malli: Hovineito (Ilmaisohje Ravelryssä, suomenkielinen. Suunnittelija Tiina kuu.)

Lanka: Adlibriksen Socki, violetin lupiinin kukinnoilla itse värjätty
(75 % villaa, 25 % polyamidia. 100 g / n. 200m.)

Puikot: 3,5 mm pyöröt 

Teinille pipo

Mitäpä sitä täti veljenpojalle muuta antaisi synttärilahjaksi kuin pipon ja suklaata... Tämä Navooh on minusta hyvä malli: lämmin ja simppeli. Ajattelin, että jospa kelpaisi teini-ikäiselle pojallekin? 

Olen tehnyt tämän aiemmin omalle kullalle, mutta nyt lyhensin sitä reilusti ja aloitin kavennukset jo 19 krs taitoksen jälkeen. (Varmistin pipon saajan äidiltä, että tykkääkö poika enemmän sellaisesta lörpöstä vai päänmyötäisestä piposta ja vastaus oli että päänmyötäisestä.) 

Tässä on siis kaksinkertainen tuo alareuna ja on varmasti tosi lämmin. Taitoksen jälkeen luomisreuna neulotaan kiinni tähän ulkokerrokseen, joten pipon reunaa ei tarvitse olla koko ajan nykimässä paikoilleen. 

Mallina on tässä pipon saajaa viitisen vuotta nuorempi neito, mutta toivottavasti istuu myös 15-vuotiaalle pojalle. Koko on itse asiassa aikuisen, mutta hyvinpä tuo istuu myös alakoululaiselle!

Malli: Navooh (Ravelryssä, maksullinen ja englanninkielinen)

Lanka: Dropsin Merino Extra Fine 

(100 % Merino, 50 g / 105 m)

Puikot: 3,5 ja 4,0 mm

Toinen Siksak-pipo

Koska se Siksak-pipo oli niin hauska neulottava, niin tein heti perään toisen, jonka sai aattona armas puolisoni. Sopiva oli, vaikka tätäkin muokkasin lyhyemmäksi. 

Malli: Siksak-pipo (muokattu lyhyemmäksi)

Lanka: Dropsin Merino Extra Fine

Puikot: 3,5 ja 4,0 mm

Pipo kummipojalle

Olen se tylsä täti, jonka paketeista löytyy aina jotain neulottua... Eikös jokaisella lapsella täydy olla yksi sellainen? Tälle kummipojalle annoin tänä jouluna kaksi pipoa: Rikke Hat -pipon leudommille päiville ja tämän Siksak-pipon sitten kovemmille pakkasille. (No myös Vallilan petivaatteet ja konvehtirasian.)

Tämä ohje on ollut mulla jo pitkään to do -listalla ja kylläpä olikin mukava neulottava! Mun löysällä käsialalla oli vaan pakko lyhentää sitä, ettei siitä olisi tullut niin valtavan pitkä. 

Tässä kuvassa mallina 12-vuotias neito, mutta sopiva oli myös kahta vuotta vanhemmalle serkulleenkin ja pipo tulikin heti joululomalla käyttöön. Mokoma kun oli kuulemma juuri hukannut entisen, vasta ostetun piponsa.  

Malli: Siksak-pipo (muokattu lyhyemmäksi)

Lanka: Drops Merino Extra Fine

Puikot: 3,0 ja 3,5 mm (pienemmät kuin ohjeessa)

Pitsiset sipulisukat

Isompi neitokainen oli sitä mieltä, ettei hänellä ole  yhtään ohuita villasukkia. (On kyllä, mutta missä sitten lienevät...) Lisäksi vihjasi joskus syksyllä haluavansa sukat tästä keltasipulin kuorien jälkivärissä värjätystä langasta. Eihän siinä auttanut, kun täyttää neitokaisen toive. 

Olen joskus aiemminkin tehnyt tällä pitsimallilla sukat ja tämä on siitä hyvä, että pitsineuletta tehdään vain joka neljännellä kierroksella eli on tosi nopea ja simppeli ja silti ihan näyttävä. Ohjeesta poiketen loin 52 silmukkaa ja lisäsin alun joustinneuleen jälkeen 3 silmukkaa. Kantaläppään tein 12 kierrosta ja kantapään jälkeen 50 krs ennen kavennuksia. Ekan kerran kavensin vain 1. ja 4. puikolla -> 12 s / puikko.

Sukista tuli aika nafit (ehkä kokoa 37), joten katsotaan, jos siirtyvät pian pienemmälle neitokaiselle. Mutta sehän tarkoittaa sitä, että sitten saa tehdä taas uudet sukat :-)

Malli: Novitan Talvi 2009 -lehdestä
Lanka: Keltasipulin kuorten jälkivärissä värjätty 4-säikeinen Regia 

( 75 % villa, 25 % polyamidi. 100 g / 420 m)

Puikot: 2,5 mm 

Kukosta korvikset

Porukoiden kukko kuoli. Isäni toi sen työpaikalleni, kun työparini mies tekee siitä perhoja. Pyysin nyppimään siitä muutamia höyheniä minullekin korutarpeiksi ja tällaisia niistä tuli. 

Ensin piti vähän miettiä, miten saan höyhenet kiinni, mutta sitten löysin Helmikaupasta sellaisia nyörinpää-nimisiä korunosia, joihin sain tökättyä höyhenen pään ja sitten se osa vain litistetään siihen  ympärille. Niitä sitten tilasin kahdessa eri koossa ja hyvin toimivat tässäkin tarkoituksessa! Nuo ylemmässä kuvassa olevat tein itselleni. Laitoin niihin tuollaisen kirkkaan helmen. 

Ja tuossa alla olevassa kuvassa olevat korut tein äidilleni, joka oli juuri samaisena aamuna ajattelut, että "Eipä haittaisi, vaikka kuolisi koko kukko!" Ja niinhän siinä sitten kävi, että päivällä kukko löytyi maasta silmät kiinni ilman mitään ennakkovaroitusta. Taitaa äitini tästä lähin miettiä tarkemmin, mitä sitä lähimmäisistään ajattelee :-). Näihin äidin koruihin laitoin tummemman korun tuohon ylös. 

Nämä alla olevat tein sitten eräälle henkilölle kiitoksena kyydeistä, joita olen häneltä syksyn mittaan saanut.  Ovat hänen oman kukkonsa/kanojensa  höyhenistä.

Pidin siis höyheniä ensin pakastimessa jonkin aikaa, että niistä kuolee niissä mahdollisesti majailevat kirput ja muut pöpöt. 

Mutta olipa hauskaa tehdä pitkästä aikaa koruja! Kesällä voisi metsästää luonnosta lintujen höyheniä ja tehdä niistäkin koruja.