Lisää kasvivärjäystä

Ihanaa, kun kesällä on ollut aikaa värjätä!  Eihän siihen niin paljoa loppupelissä mene aikaa, kun samalla voi puuhastella kaikkea muuta (tiskata, tehdä ruokaa, siivota...), kun kasvit tai langat porisevat kattilassa. 

Ensin kokeilin kieloilla värjäämistä.  Alkukesän lehdistä piti tulla vihreää. En raaskinut kerätä niitä ennen kukintaa, mutta ennen juhannusta kuitenkin. No, ei tullut vihreää, vaan keltaista (oikeasti värit ovat sentään vähän kirkkaammat kuin kuvassa, jossa väriä ei juurikaan erota...). Tuon isomman vyyhdin värjäsin itse asiassa myöhemmin uudelleen koivun lehdillä. 

Sitten kokeilin lupiinin lehtiä. Keltaista tuli taas (ja luonnossa väriä on taas enemmän kuin kuvassa): 

Koska halusin vihreää, kokeilin seuraavaksi lupiinin lehtiä, joita keitin ruosteisessa kattilassa (Raudan kun pitäisi taittaa väri vihreään).

 Eipä kauheasti auttanut.(Voi että on hankala kuvata näitä värejä! Kaikki  näyttää kuvissa niin haaleilta!) Tämä lanka oli jotain ohutta suomenlampaanvillaa, jonka ostin pilkkahintaan jostain messuilta.  Ja oikeasti väri on siis sellainen keltavihreä. 

No sitten vihdoin lupiinit alkoivat kukkia ja kokeilin niitä. Lupiineja ei tarvitse kyllä paljoa etsiskellä ja niiden kukkia on nopea kerätä, kun lähtevät helposti riipimällä (samoin kuin muutama hämähäkki ja muu pikku örkki...). 

Kukilla tulikin kauniin turkoosia! Kunhan muisti ettei lämpötila nouse yli 60, vaikka  yleensä värjätään 80 asteessa.   

Laitoin yhden vyyhdin yöksi jälkiväriin. Tuloksena oli haalea mintunvihreä. Taidan laittaa sen joskus uudestaan pataan. 

Kun en millään meinannut saada kunnon vihreää, niin päätin että sekoitan sitä sitten keltaisesta ja sinisestä! Keitin ensin reilun tunnin verran koivun lehtiä, joita oli kattilallinen. Näin sain keltaista lientä. 

Sitten otin sihdillä lehdet pois ja täytin kattilan lupiinin lehdillä ja lisäsin alunan sekä kaksi vyyhtiä baby merinoa: yhden valkoisen ja yhden vaaleanharmaan. 

Pidin liemen lämmön 60-70 asteessa tunnin verran, minkä jälkeen otin vihreäksi muuttuneet vyyhdit pois ja lisäsin jälkiväriin vielä yhden valkoisen baby merinon, josta tuli myöskin hienon vihreää! Tässä ne kaikki ovat: alhaalla valkoinen ja keskellä harmaa ja ylimpänä jälkivärissä ollut. 

Halusin myös vihreää sukkalankaa, joten tein uudestaan koivu-lupiiniliemen.  Keitin siis samaan tapaan kuin aiemmin ensin tunnin verran koivun lehtiä, joita oli kattilallinen. Sitten annoin liemen jäähtyä ja lisäsin siihen lupiinin siniset ja violetit kukat ja tällä kertaa esipuretetut langat: yhden 100 g vyyhdin sukkalankaa ja 50 g harmaata baby merinoa. (Kaksi ylintä vyyhtiä.) Pidin liemen tunnin ajan 60 asteisena ja annoin lankojen olla sen jälkeen liemessä vielä tunnin. Sitten otin ne pois. 

Liemi näytti olevan vielä täynnä väriä, joten laitoin jälkiväriin vielä tuon toiseksi alimman vyyhdin, joka oli valkoista baby merinoa. Annoin sen olla haaleassa jälkiliemessä ehkä 4-5 tuntia ja sekin sai vielä vahvan vihreän värin! Koska väriä tuntui riittävän ja minulla oli vielä yksi valmiiksi puretettu harmaa bay merino, iskin sen sinne.  Se oli haaleassa/viileässä liemessä vain pari tuntia ja sai sekin hienon haalean vihreän värin. Värit eivät taaskaan toistu tuossa kuvassa oikein, mutta ovat kaikki hienoja vihreitä! Jännästi tuosta sukkalangasta tulee aina kellertävämpi kuin noista merinoista. 

Välillä värjäsin pelkillä lupiinin kukilla, kun halusin myös turkoosia sukkalankaa.  Hankala kuvata nätä värejä, mutta tässä nyt pari kuvaa valmiista vyyhdistä:

Sitten ajattelin värjätä myös koivun lehdillä, kun koivuja nyt tuossa takapihalla on. Lehtiä oli kattilallinen ja keitin niitä reilun tunnin 80-90 asteessa.  Sitten kahoin lehdet siivilällä pois ja kun liemi oli vähän jäähtynyt, lisäsin siihen sen kielon lehdillä värjätyn sukkalnkavyyhdin, josta tuli vaaleankeltaista ja yhden vyyhdin esipuretettua vaaleanharmaata baby merinoa. Tällaisia tuli:

Sitten värjäsin suopursulla. Oksia oli kattilallinen ja niitä keittäessä tuoksu oli aikamoinen...

Langoista tuli tällaisia. Ekassa satsisa oli tuo sukkalanka, josta tuli hienoa oranssia. Seuraavassa liemessä merinoista tuli keltaisia.

Sitten oli punasipulin kuorien vuoro, kun sain kerättyä niitä vihdoin tarpeeksi käytyäni hakemassa niitä vielä ison marketin laarin pohjalta. 

Ihmiset ovat kuulemma saaneet niistä vihreää, mutta minulla tuli tuollaista keltaisen vihreää ja jälkiväristä aika kirkkaan keltaista! 

Ja seuraavaksi uusi värjäys keltasipulin kuorilla.  Niillä tuli ekassa liemessä baby merinoon tosi vahvaa oranssia, ekassa jälkivärissä Regian sukkalankaan sitruunan keltaista ja toisessa jälkivärissä taas sitruunan keltaista.  En tiedä, olisiko liemestä tullut vielä lisää, mutta sitten ajattelin, että tuota keltaista on jo riittävästi, joten heitin liemen pois. 

Seuraavaksi oli tummapaahtoisen kahvin vuoro. Joskus aikapäivää sitten ystäväni värjäsi normikahvilla ja siitä tuli tummankeltaista. Mutta sitten joku Fb:n värjäysryhmäläinen värjäsi tummapaahtoisella kahvilla ja sai hienoa tummanruskeaa, joten pakkohan sitä oli kokeilla! Ostin halvinta tummapaahtoista ja tällaiset siitä tuli. Tummemmat ekasta liemestä ja vaaleammat jälkiväristä. Tummat oli vaaleanharmaata ja vaaleammat valkoista baby merinoa. 

Tässä ovat nyt kaikki tänä kesänä värjäämäni sukkalangat:

(Jännä muuten nähdä, millaista tuo Adlibrisen Socki-lanka on neulottaessa ja käytössä, siitä ei ole vielä ollenkaan omakohtaista kokemusta.) Ja tässä kaikki baby  merinot:

Nämä värjäsin jo viime syksynä/talvena:

Kyllä noista nyt jo jonkinlaisia joululahjoja väsää. Vaikka ei se värjääminen tuohon jäänyt, nyt on luomumustapavuilla värjätyt langat kuivumassa, punajuuriliemi jäähtymässä ja veriseitikit pakkasessa.  Mutta niistä kerron sitten erikseen! Vaan on tämä kyllä hauskaa ja koukuttavaa puuhaa!