Jälkikasvu on kepparikansaa ja parin villasukkakepparin jälkeen oli kuulemma aika ommella suullinen keppari. Silloin voi nääs käyttää kuolaimellisia suitsia. Isompi neito valitsi Eurokankaasta mukavan karvaista kangasta (en ompele moisesta enää ikinä kepparia enkä mitään muutakaan...) ja suuhun vaaleanpunaista fleeceä. Ohjeen olin ottanut muutaman vuoden vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä.
Työ eteni verkkaisesti, työvaihe kerrallaan, mutta vihdoin se tuli valmiiksi. (Siis jo joskus kesällä, kuvaaminen vain on vähän kestänyt...) Nimeksi Onnikka-tallin uusi asukas sai Cool Dragon, neitokainen kun nimeää kaikki tallinsa kasvatit allekirjoittaneen kaapista löytyvien teelaatujen mukaan ja tämä Cool Dragon on Pärnusta ostettua maustettua valkoista teetä. Hepoa kutsutaan lempinimellä Kultsi.
3 kommenttia:
Komiat kepparit, kyllä niillä kelpaa ratsastaa.
Ihana Kultsi! Ymmärrän kyllä, miksi karvakangas ei joudu seuraavan kerran koneen syövereihin :)
Juu ei ollut sitä helpointa materiaalia ommella...
Lähetä kommentti