Värikäs opossumihuivi

Päätin tehdä lopuista fingering-paksuisista Kauri-langoista huivin. Olisin halunnut ostaa sitä vielä lisää Vihreän Vyyhdin loppuunmyynnistä, mutta sitä ei enää siellä ollut. Pelkäsin jo, ettei koko lankaa saa enää Suomesta, mutta Vihreän Vyyhdin omistaja löysi onneksi puodille jatkajan, joten voipi olla, että Kauria saa Suomesta vielä  jatkossakin! Kaurihan on uusiseelantilainen lanka, jota on kahta vahvuutta ja siinä on merinoa, opossumia ja silkkiä. Opossumi on rottaeläin, jonka kuitu on onttoutensa vuoksi hyvin lämmintä. 

 Tämä huivi menee lahjaksi ihmiselle, joka on minusta jotenkin tämän huivin oloinen: reipas, räväkkä ja rohkea, aina valmis kaikkeen uuteen ja huolehtii läheisistään. Molemmista löytyy herkkyyttä, mutta myös voimaa. Malli on kahden siskoksen tekemä ja se on kunnianosoitus heidän edesmenneelle siskolleen. Mallissa oli alun perin käytetty vain kolmea väriä, jotka edustavat näitä kolmea sisarusta.

Kaurini eivät ihan riittäneet ohjeen mukaiseen huiviin, joten jouduin vähän soveltamaan... Mutta hyvä puoli on se, ettei lankaa jäänyt juuri ollenkaan.  Huivi on minusta valmiina mukavan mallinen, sillä siinä on reilusti kokoa, muttei liikaa, ja se on helppo kietoa kaulalle.  Alun jälkeen leveyttä tuli aika nopeasti lisää, joten loppuvaiheessa yhteen kerrokseen meni noin 10 minuuttia... Vaikka huivia oli ihan kiva tehdä, niin sen jälkeen oli ihan mukava siirtyä vähän pienempiin projekteihin.   

Jos muistiinpanoni ovat oikein, niin huivin tekemmiseen meni noin 16 tuntia (vähän kyllä tuntuu siltä, etten muistanut merkitä ihan kaikkia sessioita...) ja sitä neuloessa katselin ainakin kahdet uutiset, Vain Elämään (Anna Puun jakso), kolme jaksoa Talentia, kaksi jaksoa Downsiftaajia, yksi jakso Pako pimeydestä -sarjaa, sekä seuraavat elokuvat: Harry Potter ja Azkabanin vanki, Turisti ja Kätkijät. Niin ja neuloin tätä myös autossa ja palaverissa. 

Malli: Random Act of Color

Lanka: Zealana Kauri fingering 

(60 % merino, 30 % opossumi, 10 % silkki. 40 g / 153 m). Menekki n. 165 g

Puikot: 3,5 mm pyöröt

Värjäyskokeiluja

Pitkästä aikaa sain värjättyä vähän lankaa!  Meidän oli tarkoitus mennä ystävän kanssa lähikaupungin kansalaisopiston kasvivärjäyskurssille (olimme siellä myös muutama vuosi sitten), mutta harmiksemme sellaista ei tänä syksynä järjestetty!  Olisihan noita kursseja muualla päin Suomea, mutta emme nyt lähteneet minnekään kauaksi, vaan odottelemme että kurssi järjestetään taas joku syksy täällä kotipuolessa.

Ei siis auttanut muu kuin värjätä itsekseen.  Olin ostanut paikallisen lankakaupan loppuunmyynnistä tätä Dropsin Baby merinoa, joten sitä nyt sitten vain vyyhdille.  Otin värjäykseen nyt kaksi vitivalkoista ja kaksi luonnonvalkoista kerää.

Ensin siis lankojen puretus. Sain tältä ystävältä ison kattilan lainaan sekä myös alunaa, jota ystävä oli ostanut ison satsin. Sekoitin alunan ensin pieneen määrään vettä ja sitten sekoitin sen tuohon isoon vesikattilaan. Sitten vain valmiiksi kostuneet vyyhdit purettumaan.

Seuraavaksi nostin lämpötilan 80 (apuna käytin paistomittaria) ja annoin olla 80 asteessa tunnin. Jätin langat liemeen vielä yöksi ja huuhtelin ne vasta seuraavana päivänä.

Sitten marjaliemen keitto. Marjojen keittämiseen tarvitsin harsosta ison pussin.  Harsoa löytyi onneksi omasta kaapista, mutta saumurista oli langat lähteneet. En ole kovin hyvä saumurin langoituksen kanssa, mutta sain kuin sainkin langat rävellettyä paikoilleen ja pääsin ompelemaan.

Olin saanut tutulta luvan kerätä heidän pensasaidastaan marja-aroniaa ja keitin marjoja kolmisen tuntia.

Kun liemi oli valmis ja jäähtynyt seuraavaan päivään, lisäsin kaksi puretettua vyyhtiä väriliemeen ja nostin lämpötilan taas 80 asteeseen, jossa pidin sitä tunnin verran.  Sen jälkeen jätin langat liemeen vielä seuraavaan päivään.  Vai oliko sitä seuraavaan... siinä taisi olla yksi iltatyö välissä, joten voi olla että langat lilluivat liemessä parikin päivää.

Värjäsin samassa liemessä kaksi seuraavaakin vyyhtiä toiveena, että saisin niistä eri sävyistä lankaa, mutta niistä tuli ihan yhtä tummia.  Olisi ehkä pitänyt pitää niitä vähän vähemmän aikaa liemessä, nyt en muista kuinka kauan ne liemessä olivat.  Mutta niiden jälkeen kaadoin liemen jo pois, kun pelkäsin, että se alkaa jo käymään tai homehtumaan... Jälkeen päin vähän harmittaa, olisi ollut mukava kokeilla saada vielä vähän vaaleampia sävyjä.  Mutta ehkä siinä tuli jotain reissua ynnä muuta, joten ehkä se ei ollut edes mahdollista. 

Sen jälkeen huuhdoin langat hyvin ja vein ne ulos kuivumaan.  Alla olevassa kuvassa värit ovat ehkä vähän vaaleammat kuin mitä oikeasti, minusta ovat ehkä tummemmat.  Seuraavaksi aion kokeilla mustapavuilla värjäämistä, kun siihen taas olisi muutama päivä aikaa... 

Heppatytölle heppapussi

Isommalla neidolla ei ollut ollenkaan kännykkäpussia, joten tein sellaisen hänelle synttärilahjaksi. Varsinkin kesällä se on tarpeen, kun ei välttämättä ole takkia tms, jossa olisi taskua. 

Etupuolen päällikankaana käytin tyttösten vanhaa t-paitaa, jota en ollut hennonnut vuosia sitten heittää pois sen kivan heppakuvan vuoksi. Nyt sille oli käyttöä. Aiemmasta oppineena silitin sen takapuolelle ensin kovikekangasta, jonka jälkeen sitä oli huomattavasti paljon mukavampi ommella. 

Vuorena on samaista pinkkiä kuviokangasta, josta tein tuon olkanauhan ja vetoketjun vetimeen tein taas puuhelmistä koristeen, josta on hyvä avata ja sulkea vetskari. 

"Kultsi"

Jälkikasvu on kepparikansaa ja parin villasukkakepparin jälkeen oli kuulemma aika ommella suullinen keppari. Silloin voi nääs käyttää kuolaimellisia suitsia. Isompi neito valitsi Eurokankaasta mukavan karvaista kangasta (en ompele moisesta enää ikinä kepparia enkä mitään muutakaan...) ja suuhun vaaleanpunaista fleeceä. Ohjeen olin ottanut muutaman vuoden vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä.

Työ eteni verkkaisesti, työvaihe kerrallaan, mutta vihdoin se tuli valmiiksi. (Siis jo joskus kesällä, kuvaaminen vain on vähän kestänyt...) Nimeksi Onnikka-tallin uusi asukas sai Cool Dragon, neitokainen kun nimeää kaikki tallinsa kasvatit allekirjoittaneen kaapista löytyvien teelaatujen mukaan ja tämä Cool Dragon on Pärnusta ostettua maustettua valkoista teetä. Hepoa kutsutaan lempinimellä Kultsi.

Sinttu

Pienempi neito toivoi synttärilahjaksi uutta kepparia. Päätin tehdä sellaisen hänellekin itse. Tällä kertaa neuloin Dropsin Eskimosta itse ison sukan ja sille suun ja korvat. Reunuksen, joka myöhemmin tultaisiin liimaamaan keppiin, tein Dropsin vaaleanruskeasta Fabelista.

Lanka loppui kaksi kertaa kesken, sillä yhteensä tähän meni viisi (!) kerää Eskimoa eikä sekään riittänyt, vaan korvat tein lankakätköistä löytyneestä valkoisesta hahtuvasta. Myöhemmin huomasin, että langat olisi pitänyt päätellä aina sitä mukaa kun kerä vaihtui, koska keposen valmistuttua niihin ei enää päässyt käsiksi... No, täytyi vain toivoa, että ne huopuvat kiinni.

Sitten vain heponen pesukoneeseen ja peukut pystyyn, että lopputulos on hyvä! Ja ihan hyvähän siitä tuli, ainoastaan tuosta kantapäästä tuli tosi terävä... Seuraavan kerran voisin kokeilla, millainen tulisi jälkikäteen neulotusta kantapäästä.  Se voisi olla muodoltaan pyöreämpi. Ja jotenkin on aika massiivinen tuo alaleuka... Liekö sitten ruotsalaista syntyperää.  Silmät ja sieraimet ompelin huovasta.

Pään kuhmu oli sen verran häiritsevä, että saksin sen auki ja ompelin uudestaan kiinni.  Tässä vaiheessa täytin päätäkin vähän lisää, vanun työntäminen heppaan oli nimittäin vähän vaikeaa tuon pienen aukon kautta...

Tuo kalloleikkaus olisi ollut parempi tehdä pystysuuntaan, niin leikkaushaava olisi jäänyt paremmin harjan piiloon (harjan teki isosisko).  Mutta hyvin tuntuu heppa kulkevan pääleikkauksesta huolimatta. 

Isosisko lupasi tehdä uudelle heposelle myös suitset, mutta liimapistooli meni rikki ja vasta eilen saimme uuden tilalle.

Sinttu ja onnellinen omistaja :-)
(Kuva julkistettu asianomaisen luvalla.)

Ja vielä vähän silmukkamääriä:
Ruskeassa varressa 24 s ja 20 krs.
Kaulassa 56 s (lisätty silmukoita kahdella ensimmäisellä kierroksela) ja 50 krs
Kantapään jälkeen 35 kr ennen kavennuksia. Alapuikoille jätetty 10 s ja luotu saman verran sisäpuolelle lisää.  Yläpuolelle jäi 36 s ja niille luotu saman verran alapuolelle lisää. Alaleuassa nauhakavennukset, yläleuassa sädekvennukset. 

Lanka: Drops Eskimo (100 % villa, 50 g / 50 m) viisi kerää
+ lisäksi vähään valkoista hahtuvaa
Sisällä irtovanua
Puikot: 7 mm
Keppi: sahalla lyhennetty harjanvarsi